Haku
 
 

Näytä tulokset:
 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Poemer's Academyn aikakirjat
11.02.13 18:28 kirjoittaja Varjo

» Kutsu mua ylläpitäjäks!
11.02.13 18:06 kirjoittaja Varjo

» Diktaattorin aamupuheenvuoro
11.02.13 17:50 kirjoittaja Varjo

» Offtopic part 4.
31.07.11 16:55 kirjoittaja DimaStorm

» Mikä nyt soi ja miksi
12.07.11 7:33 kirjoittaja Dondre

» Monellako eurolla pukeuduit tänään?
12.07.11 7:26 kirjoittaja Dondre

» Yleistä pätemistä ja mutinaa..
08.07.11 15:55 kirjoittaja Varjo

» Kumpikampi II
08.07.11 15:30 kirjoittaja Varjo

» Ylläpidon lomat ja poissa olot
23.02.11 12:32 kirjoittaja Dondre

Yhteistyökumppanit
ilmainen foorumi

Revengeful Mistresses, R

Siirry alas

Revengeful Mistresses, R

Viesti kirjoittaja DimaStorm lähetetty 29.03.09 1:39

Title: Revengeful Mistresses
Author: Dima
Genre: Yhdistää hieman Narutoa ja jotain muuta, kaiketi.
Rating: R
Warnings: Verta ja irtoraajoja ja -ruumiinosia
Summary: Yksi kerta liikaa
A/N: Enjoy!
Revengeful Mistresses - Kill E

Revenge is what we seek
Revenge is what we will get
Revenge is the very air we breathe
Revenge is our destiny
Revenge is our obsession



Kolme viittaan pukeutunutta hahmoa seisoi auringonlaskun edessä, pitkät varjot näyttäen uhkaavilta niiden ulottuessa alas mäennyppylää.

Viitat kätkivät alleen kolme kostajatarta. Heillä oli tehtävä. Heitä oli loukattu ja nyt oli aika kostaa. Kaikilla kolmella oli tiukat mustat vaatteet, punaista hohtaen seassa, kaikki piilotettuina punamustien viittojen alle. Puolipitkät löysät hihat paljastivat sidotut tai hanskoin peitetyt kädet.

Chomika, kidutuksen ja telepatian mestari, kantaen selässään katanaa. Sagahi, jään mestari kuljetti sormiaan pitkin sai-tikarien kahvoja. Shinata, tulen mestari katseli edessä aukenevaa maastoa valppain, harmain silmin. Tuuli kohotti viittojen liepeitä, sinisiä, mustia ja liekinhohtavia hiuksia.

Sinitukkainen Chomika antoi pienen ilkeän hymyn levitä kasvoilleen. Hänen moniväriset silmänsä välähtivät ja purppurainen perhonen niiden keskellä näytti lepattelevan. Nivelet poksuen Sagahi kyykistyi ja katseli myös horisonttiin.

”Meillä on kuuden päivän matka sen pelkurin piilopaikkaan.”

Kumpikaan ei vastannut mitään. Auringon viimeiset säteet alkoivat kadota ja heidän varjonsa pidentyä kunnes hävisivät.

”Whatever…” Sagahi vastasi. Hän oli unohtanut äidinkielensä jo aikaa sitten. Ei se haitannut mitenkään, hän ymmärsi ja häntä ymmärrettiin yleiselläkin tasolla. Paitsi muutamat. Ja heidän kohteensa oli yksi tällainen. ”I just want to freeze his balls off and then roast them on an open fire. And feed them to the hyenas.”

Shinata sulki hetkeksi silmänsä. Hänen silmiensä alla olevat kaksi yhtyvää, torahampaan muotoista kuviota alkoivat hohtaa valon vähetessä. Sagahin nenänvarsi hohti sinisenä.

”Eiköhän mennä… Meillä on pitkä matka ja kiireellinen aikataulu.”

”I hope we do have enough time to toy with him?”

“Sagahi, is your bloodlust always increasing when the full moon is nearing?”

“No. Only around the Red Moon…”

“Selvähän se…”

Aurinko oli laskeutunut täysin, mutta se ei hidastanut kolmikkoa, kun he kulkivat nummen poikki, jättäen kolme uraa pitkään heinään. Pimeys ei estäisi heitä saavuttamasta päämääräänsä. He olivat suorittamassa tehtävää, eivätkä he lepäisi, ennen kuin saisivat kohteensa pään tarjoiltua kultalautasella hyeenoille ja haaskalinnuille.

~**~

Aamunkoitto oli lähestymässä, kun he istuivat korkealla puitten oksilla. Sagahi leikki jääpaloilla tylsyyttään. Häntä ei nukuttanut vieläkään. Chomika näytti nukkuvan silmät auki ja Shinata piti vahtia.

Raksahdus toi kaikki kolme takaisin nykyisyyteen. Chakraansa käyttäen Sagahi kiipesi ylemmäs ja kiersi oman puunsa toiselle puolelle. Varomaton kulkija. Vai oliko se pelkkä kulkija. Hän näytti kyllä ihan harmittomalta yrttien poimijalta. Sääli vain hänen hampaisiin saakka ulottuva aseistuksensa näkyi selvästi. Sagahi yritti olla huokaisematta. Äänettömästi hän pudottautui miehen taakse. Ennen kuin tämä ehti kääntyäkään, hänen niskansa oli jo lävistetty. Chomika ja Shinata kurkistivat omien puittensa ympäri kuullessaan tukehtumisen ääntä. Kumpikaan ei paljoa ilmehtinyt, kiduttaja vain hymähti ja palasi tyhjiin tuijotteluun. Tulimestari taasen hymyili hieman ja pyöritti päätään. Sagahi oli verenhimoinen tänään.

Sagahi raotti miehen viittaa ja Shinatan silmät laajenivat. Tikareita, pari tusinaa heittotähtiä, muutama shuriken jo käytettynä, lyhyt katana ja jokin mikä näytti savupommilta. Sagahi näki yhden puuttuvat shurikenin jököttävän hänen oman selkänsä kohdalta puusta.

”Upsie…”

Hän katsoi miestä, jonka kaulaa lävisti neljä jääneulaa. Hän otti muutamia aseita itselleen ja kumppaneilleen, kunnes kapusi takaisin puuhun.

”How many has this many weapons in his sleeve while on a morning walk, huh? This is and is not good.”

“Mitä tehdään?”

“Empty his pockets? It’s not like he’ll miss them anyway. What?”

Chomikan silmissä olevat perhoset lepattivat taas.

”Olkaa ihan hiljaa.” Hän oli aistinut muiden läsnäolon. Pian näkyviin tuli kolme miestä ja Chomika pystyi näkemään heidän leirinsä. Samaan aikaan alhaalla kolmikko alkoi hälistä.

”Katso nyt! Minähän sanoin ettei sitä tolvanaa pitäisi päästää yksin minnekään!”

”Katsokaa kaulaa!”

”Aaaah!!! Vampyyrejä!!”

Shinata yritti olla pyrskähtämättä nauruun. Sagahi sai aina ilmeistä kympin, mutta naamasta nelosen. Nytkin ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen. Heidän onnekseen Sagahi oli ehtinyt tyhjentää miehen aseistuksestaan ja hän heitteli nyt savupommeja ja tikareita kumppaneilleen. Maassa miehillä ei ollut hajuakaan, mikä heitä odotti ylhäällä.

Kumpikin tuijotti nyt sinitukkaista kidutusmestaria. Hänen silmänsä välähtivät ja Shinata sai merkin. Hän saisi kunnian, vain koska Sagahi oli verenhimossaan tehnyt virheen.

TSAK-TSAK

THUD

Tulimestarin sormenpäistä nokkui veri ja sen olisi voinut luulla olevan vain valuvaa lakkaa hänen kynsistään. Hän sammutti kytevän puunrungon ja katsoi takaisin puihin. Hänen kaksi toveriaan laskeutuivat alas ja he ottivat muutaman aseen lisää, kunnes pääsivät leirin läheisyyteen.

”Those men… They serve our target. Look, see the emblem?”

“Älyn jättiläinen…”

“Epäilen, että tuo ainut nainen saattaa olla se joka on vahvin. Tarkkaillaan tilannetta ainakin muutaman minuutti, ennen kuin teemme mitään. Sinullekin tiedoksi, Sagahi.”

Heidän Senseinsä olisi ollut vaikuttunut, mutta myös ylpeä oman henkilökohtaisen oppilaansa, Chomikan päättelykyvyistä. Nainen oli ollut vahvin koko vartiostossa ja hänen metsänmuokkaamiskykynsä olivat blokanneet jokaisen Chomikan tempun. Puut olivat liian kovia paljain käsin ja jopa katanan hajotettaviksi. Niitä oli liikaa.

Sagahi ja Shinata jäivät käytännössä kahdestaan naista vastaan, mutta tuli pääsi läpi muurista, johon raaka fyysinen voima pysähtyi. Nainen oli lopulta joutunut Chomikan kuulusteltavaksi, ennen kuin päätti päivänsä jäätyen sisältäpäin.

”Miksi kohde liikkuu piilopaikasta toiseen?”

”Expecting us?”

”En usko. Hän ei ole niin fiksu.”

”Restlessness?”

”Sanavarastosi on hämmentävä.”

”I’m not a dumbass, you know.”

“You’re the one who took a blow on the head…”

“Hiljaa! Kohde voi olla levoton, mutta ehkä hän odottaa jotain muuta, kuin meitä. Mistä hän tietäisi, että kolme ninjaa olisivat läheteneet päättämään hänen kurjan elämänsä?” Chomika hieroi ohimoitaan ja sulki perhossilmänsä. Chogan oli suurissa määrin käytettävä rasite hänen päälleen. Tämä hidastaisi matkaa. Hän oli Chogania käytettäessä arka päivänvalolle.

”Kolme ninjaa, jotka saivat hänestä aikaa sitten tarpeekseen?”

”Tuskin. Voisitteko te nyt lopettaa kinastelun ja tarkastaa, pystyttekö jatkamaan matkaa taas tänä yönä?”

”I can.”

”Pystyn.”

”Hyvä. Tässä on tuhlattu liikaa aikaa. Meidän on pakko jatkaa päivänvalossakin.”

He löysivät vielä ennen lähtöä kartan ja pystyivät nyt tarkasti määrittelemään, missä olivat. Matkaa oli todellakin kuutisen päivää.

”Prepare yourself, mister. We are coming for you. And not in the way you would think…”

~~**~~
avatar
DimaStorm
Satu
Satu

Nainen
Viestien lukumäärä : 432
Ikä : 27
Paikkakunta : Käpylä
Registration date : 22.06.2008

Näytä käyttäjän tiedot http://www.freewebs.com/chambers-of-darial/index.htm

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Revengeful Mistresses, R

Viesti kirjoittaja DimaStorm lähetetty 29.03.09 1:43

Ikävä kyllä, Chomika oli tehnyt laskuvirheen. Matka kyllä tulisi kestämään kuusi päivää, mutta heidän kohteensa tiesi nyt, että jokin oli vinossa. Kohde, E, oli odottanut viestiä kyseiseltä leiriltä. Maisemareitti sikseen. Toisella ja onneksi yhtä pitkällä, hankalammalla reitillä oli esteitä kerrakseen.

”Why high places? Trees are enough…” Sagahi purnasi. Heidän oli ylitettävä syvä rotko, sillä he lähestyivät vuoriparia, joiden välissä piti olla E:n piilopaikka. Osuvaa.

”Just a bit of chakra to your feet and you jump like a deer on steroids.”

Chomika katseli ympäristöä. Jokin oli vialla. Oli liian hiljaista.

”Turvat umpeen, urvelot. Jokin on pielessä. Kuunnelkaa.”

”En kuule mitään.”

”That’s the point. Nothing.”

Heistä vasempaan, toisella kaksoisvuorista kohosi jykevä palatsi. Joka sinne oli eksynyt, ei koskaan palannut. Kaikki elämä kaikkosi sen läheisyydestä. Edes Chomika ei halunnut tietää. Lähistöllä asui munkkininjoja, joiden kyvyt eivät vain jääneet lähitaisteluun, vaan he saattoivat luoda harhoja, vangita sieluja sisäänsä…

”Isn’t this place the Genjutsu Valley? I’m off”, Sagahi mutisi ja oli sekunneissa rotkon toisella puolella. ”I don’t want any illusions on me. I have enough of nightmares.”

”Kerrankin se liikkui ripeästi”, Shinata sanoi hypätessään Chomikan kanssa rotkon yli. Hän kumartui reunan yli ja pudotti pohjalle kiven. Se putosi. Se putosi aina vaan. Enää ainoastaan Chomika näki sen.

”Olen kyllä kuullut pohjattomasta kaivosta, mutta että pohjaton kuilu?”

”Huvittaisiko tyttöjä testata syvyys?”

Kaikki kolme kääntyivät hitaasti.

Kunailla hampaitaan kaiveleva iso parransänkinen mies katseli heitä tylsistyneesti. Mies oli lihava ja näytti siltä että olisi katkaissut heidän raajansa kolmella sormella. Sagahi, joka hävisi koossa kahdelle toverilleen, nielaisi. Hän ei pääsisi miehen niskan korkeudelle, varsinkaan istualtaan.

”Kokeile itse!” Shinata ponnautti itsensä ilmaan. ”Pretty Fist Style: Assassination!” Hänen tyylinsä käytti sormenpäitä vaarallisimpina aseinaan, siinä missä Gentle Fist kämmentä ja kahta sormea ja Hard Fist koko nyrkkiä ja jalkoja.

Shinata iski sormenpäillään miestä rintaan, mutta mitään ei tapahtunut. Mies nauroi lähes mielipuolista naurua. Tulimestarin silmissä leimahti ja hän tähtäsi potkun miehen ylisuureen vatsaan. Tämä sai naurun loppumaan ja mies taipui kaksinkerroin. Chomika lisäsi muutaman iskun omalla raa’an voiman tukemalla taistelutyylillään, ennen kuin painoi kätensä miehen pään kummallekin puolelle pakottaen tämän katsomaan häntä silmiin.

”Here she goes…”

Mies tuijotti sinitukkaisen kunoichin silmiin monta pitkää hetkeä, ennen kuin hän rysähti maahan runsaan verenvuodon saattelemana.

”Hän oli liian lihava, et yltänyt syvälle”, Chomika selitti kääntäessään vaivalloisesti miehen ympäri. He pyörittivät miehen rotkon reunalle ja Sagahi sai kunnian potkaista raadon alas.

Hetken hiljaisuuden jälkeen he kohauttivat olkiaan, kunnes pohjalta kuului etäinen, mutta kuvottava rusahdus.

”Touchdown…”

~~**~~



Matkaa oli kaksi päivää jäljellä, vajaa, jos laskee että on yö. He olivat alueella, joka kuului heidän kohteelleen. Puita ei ollut, oli vain kalliota ja kivenlohkareita ja Sagahin sekoamispisteessä olevat puheenaiheet.

Punainen Kuu oli vain parin päivän päässä. He olisivat todennäköisesti Kuun ollessa täysi kohteensa luona ja toivon mukaan jo kimpussa. Viitat olivat jo auki, ne ulottuivat polviin ja kulku vaikeassa maastossa olisi mahdotonta, jos viitat olisivat polviin asti kiinni. He eivät pystyneet käyttämään sisäistä voimaansa, chakraa, vaan se oli pidettävä sisällä. Heistä olisi muuten jäänyt jälkiä, pieniä viiltoja kallioon heidän voimansa merkkinä.

”Aurinko nousee pian. Meidän on etsittävä suojaisa paikka.”

”Tuolla ylhäällä on luola!” kähisi Shinata. Heidän oli oltava hiljaa. Ainakin kahdesti he olivat ohittaneet vartijoita, jotka olivat kaatuneet Choganin voiman edessä kuin heinänkorret. Sekä Shinatan että Sagahin kasvoilla olevat merkit, kolmiot ja viivat alkoivat himmetä. Olisi pimeä hetki ennen kuin aamuaurinko paljastaisi itsensä, ja ehkä myös heidät. Kiiruhtaen rinnettä ylös, he tarkistivat pikaisesti luolan, mennen aivan perälle, mutkien taakse.

”Someone at least –has- been here. Ack…” Luolassa haisi ja Shinata sytytti tulen kämmentensä väliin. Hän piti liekkiä hetken suojassa, ennen kuin se laajeni ja jäi leijumaan kuin miniaurinko hänen eteensä. Kuinka ollakaan, luolan perällä oli kasa luita, paljaaksi kaluttuja hirmuisine urineen. ”Out… Or at least more towards the exit… I feel sick.”

Kumpikaan ei valittanut päätöksestä, joka ei edes ollut heidän, mutta he löysivät sivukäytävän. Se oli ahdas ja kaikki kolme änkesivät sinne, Sagahi sulki aukon jääkerroksella.

Ollessaan torkkumassa, Shinata heräsi johonkin ääneen, eikä se ollut Sagahin öistä mutinaa. Se kuulosti kuin rahisevalta hengitykseltä. Yksi vilkaisu kertoi, että Chomika oli hereillä ja kuuli saman. Tämä painoi sormen huulilleen ja osoitti kohti aukkoa, jota edelleen peitti jää.

Jokin iso liikkui paksun jääkerroksen takana. Se urisi ja he kuulivat muutakin ääntä. Tassut osuivat kallioon ja ääni oli tympeä tapsuttelu. Mutta hahmo joka liikkui, oli jättimäinen.

Sagahi vain kuolasi lammikkoa alleen.

Chomika katsoi Shinataan. Hän sulki silmänsä ja siirsi ajatuksensa tulimestarin päähän.

’Me olemme jumissa täällä jonkin aikaa… Mikä tuo otus sitten lieneekin, se raahaa sitä miestä jonka me tapoimme…’

Tulimestari kalpeni. Hän yritti olla päästämättä chakraa tai pelkoaan ulos. Otus haistaisi sen varmasti.

’Kettudemoni…’

Kohta tassuttelu ja urina lakkasivat. Iso oranssi hahmo tuli suoraan kohti jääkerrosta ja molemmat ninjat tarrasivat nukkuvaan jäämestariin ja vetivät tätä kauemmas.

GRRAAAUUUHH!!!

Ulvaisu paljasti sen viimeistään ketuksi ja koko puolsi sitä, että se oli kettudemoni. Se ryntäsi päin jääseinämää, ja osui siihen päistikkaa, mutta se vetäytyi yhtä nopeasti ja ulvahtaen pois seinämän luota.

Chogan aktivoituna Chomika näki, että jään ulkopuolella oli nyt pitkiä piikkejä. Sagahi oli hereillä. Hänen nenänvartensa kaksi viirua olivat moninkertaistuneet ja peittivät hänen otsaansa jo. Chakra tuppasi räjähtelemään hänestä välillä ulos. Ulkona oli pimeää.

”Let’s get the fuck out of here…”

Hän ryömi lähemmäs jäätä ja katseli sen läpi. Demoni oli vetäytynyt syömään, maiskutus ja rouske kuuluivat selkeästi. Vetäen kätensä taakse, hän treenasi hieman Gentle Fist iskuaan ja keräten chakraa kämmeneensä, hän iski sen jäähän, joka räjähti kappaleiksi. Kaikki kolme juoksivat ulos ennen kuin kettu ehti edes tajuta mitä tapahtui. Oli taas yö, he olivat nukkuneet koko päivän. Koko se aika oli ilmeisesti mennyt kettudemonilta kiskoa edellisen päivän ihrakasa ylös luolalle.

~~**~~

He seisoivat oven edessä. He aistivat olevansa oikeassa paikassa. Viitat kätkivät aseet alleen, Chomika siirsi katanansa viitan alle. Ovi oli lukittu, kuinkas muuten.

Sagahi nykäisi esiin toisen sai-tikareistaan ja iski sen lukkoon ja käänsi sitä. Ovi narskahti auki ja hän potkaisi sen seinään.

”Fucking locks… Does he think someone’s gonna kill him?” Sagahi mutisi, kun useita vartijoita ryntäsi kohti heitä. Hän heilautti itsensä toiseen asentoon, vasen jalka edessä, vasen käsi samoin, kämmen alaspäin, oikea jalka sivussa takana, oikea käsi ylhäällä kämmenpuoli ylöspäin, pää alhaalla. Chomikan asento oli pysty, hän piti oikeaa kättään kämmenpuoli itseensä ja sormet ylöspäin, selkä suorassa. Shinata piti sormiaan suorassa ja lähellä kasvojaan.

Chomikan tiikeripotku jysähti yhtä vartijaa leukaan, lennättäen hänet ovenpieleen. Sagahin nenänvarsi ja otsa hehkuivat sinisinä ja Shinatan keltavihreät kolmiot olivat kirkkaat ja hänen silmissään leimusi tuli, kun hän jakeli tarkkoja ja kuolettavia iskujaan.

Heidän kohteensa oli kaikessa rauhassa syömässä pitkän pöydän ääressä, selin oveen. Hän ei liikahtanutkaan muuten kuin syödessään, kun ovi pamahti kiinni hänen takanaan. Hän laski haarukan ja veitsen kädestään ottaessaan pikarinsa, mutta laski sen äkisti. Aivan kuin hänen niskassaan olisi ollut suorastaan murhanhimoinen tuijotus. Vilkaistessaan alas E näki että haarukka vasemmalla hohkasi punaisena ja kuumana, siinä missä veitsi oli umpijäässä.

Pyörähtäen äkisti ympäri hän näki kolme mustissa viitoissa olevaa nuorta naista.

”No heipä hei, kultaseni. Tulittekin oikein kimpassa. Oliko teillä noinkin kova ikävä?”

”Think again…” Chomika murisi. Kohteen hymy hyytyi. Miesparka olisi kohta vainaja. Hän nytkähti ja älähti tuskasta, kun Chogan-silmät välähtivät rajusti.

”Va-vartijat!!!”

”You mean these gentlemen?” Sagahi sanoi hyytävällä äänellä ja nosti kummankin selän takana piilossa olleen sai-tikarin näkyviin. Hän oli lävistänyt kahden vartijan irtileikatut päät niillä. Mies nielaisi. ”They can’t quite help you…”

Pöytä miehen takana leimahti liekkeihin ja näytti kuin Shinatan hiukset olisivat tanssineet liekkien tahtiin.

”This is the time for you to DIE!” Tulimestari syöksähti kohti kauhusta kangistunutta miestä, joka ehti hieman alta pois, mutta yksi sormista osui hänen käsivarteensa. Kynsi oli venynyt ainakin kahdenkymmenen sentin mittaiseksi ja meni tällä hetkellä hänen käsivartensa lävitse, mutta kaikki tapahtui sekunneissa.

”Mitä helvettiä!?!?” E karjui ja piteli lamaantunutta käsivarttaan. Hän näki Sagahin paiskaavan irtopäät tikareistaan ja loikkaavan häntä kohti. Potku keskivartaloon sinkosi jäämestarin taaksepäin, mutta hän heitti kolme shurikenia, jotka upposivat miehen jalkaan.

SHIIING

Chomika veti katanan esiin ja pyöräytti sitä muutaman kertaa.

”We’ve had enough of you, now disappear from this world!!! Chogan Technique: Torture Moment!” Chomikan silmät hohtivat ja E jähmettyi, kasvot vääntyen tuskasta.

Sagahi iski tikarinsa marmorilattiaan. ”Ice Release: Immobilizer Spikes!” Lattiasta tunki esiin kaksi jääpiikkiä, jotka lävistivät miehen vasemman jalan. Hänen suustaan valui verta.

”Fire Style: Firelock!” Shinatan karjaisu sai pöydän liekit muuttumaan ohuiksi rihmoiksi, jotka upposivat lattiaan ja kietoutuivat E:n jalan ympärille.

Choganin vapautettua miehen kiduttavista muistoista ja mielikuvista, Sagahi ja Shinata vapauttivat hänet. E ärjäisi raivosta ja otti reisikoteloista kaksi veistä, joiden päät hän yhdisti ja venytti, kunnes halkaisi sen kahtia, saaden kaksi kaksiteräistä miekanpätkää.

Väistellen lieskoja lattiasta ja tuntien puolen huoneen olevan tulessa, hän ontui kohti Sagahia ja Chomikaa.

Toinen jalka palaneena ja toinen käytännössä riekaleina mies taisteli vastaan. Väisti yläpotkua, katanan sivallusta, tikariniskua, pyyhkäisyä, kurkipotkua… Hän ahdisti kahta naista koko ajan kohti ovea ja vaivoin väisti jääneulapuhalluksen. Sagahi oli todella verenhimoinen. Lisää vartijoita oli tulossa ja hän irtaantuikin taistelusta ja lähti tyydyttämään verenhimoaan.

”Vain me kaksi, Chomika-rakas…” mies kähisi, veri valuen suupieltä pitkin.

”Did you forget me?! Pretty Fist Style: 15 Points of Death!” Shinata sanoi ja iski sormenpäillään kolmesti.

”Hah…”

”Don’t laugh yet, you are going to die to those three strikes. Look down.”

Mies katsoi alas ja näki 15 pientä veripistettä rinnassaan. Pisteet kasvoivat koko ajan, veri alkoi norua pitkin hänen rintaansa. Shinata toi sormensa miehen ympäri ja venytti kyntensä pidemmäksi aikaa huomattavaan mittaansa.

”Goodbye, you hurt us too many times. Chogan Technique: The Death!” Verisuonet alkoivat katkeilla miehen päässä, hänen silmänsä muuttuivat valkuaisiltaan punaisiksi ja hänen silmistään ja nenästään alkoi valua verta. Molemmat naiset vetäytyivät kauemmas, kun mies alkoi horjua. Huone hiljeni täysin sillä hetkellä ja Sagahi heitti miehen takaraivoon kunain. Heidän kohteensa rysähti maahan ja jäi siihen, kuolleena.

”I’m not gonna miss him. Nu-uh.”

“Sagahi, are you done?”

“If I don’t need to clean up the mess?”

“Me tuhosimme jo yhden ruokailuhetken liikaa tänään. Eiköhän anneta kettudemonille kunnia. Se haistaa tämän jo takuulla. Lähdetään kotiin”, Chomika sanoi ja katkaisi kaulan yhdeltä vartiomieheltä päästyään ovelle.

”Once a kunoichi, always a kunoichi. I want to take a dip”, Sagahi tuumi katsellessaan itseään matkalla alas. Viitat oli pakko jättää pois. Ne olivat kärsineet liikaa.

“Luulin, ettet osaa uida”, Shinata sanoi ja näki syrjäsilmällä kettudemonin hiiviskelevän kohti linnaketta.

“A little, yeah, but taking a dip in the river or lake isn’t same as swimming. Oh man!” Sagahi kiljaisi yhtäkkiä.

“Mitä?” toiset kysyivät yhtäaikaa.

“I forgot to freeze his balls off!”

“…”

“And roast them!”

Kaksi pidempää ninja huokaisivat.

“And feed them to the bloody hyenas!”

“Palaako se ikinä normaaliksi?!?!?!”
avatar
DimaStorm
Satu
Satu

Nainen
Viestien lukumäärä : 432
Ikä : 27
Paikkakunta : Käpylä
Registration date : 22.06.2008

Näytä käyttäjän tiedot http://www.freewebs.com/chambers-of-darial/index.htm

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Revengeful Mistresses, R

Viesti kirjoittaja Varjo lähetetty 30.03.09 2:24

*katkeilevaa hihitystä*

Min repeen tälle edelleen.
Ei voi mitään.
Mutta ehkäpä E sai mitä ansaitsi;
tai ansaitsi mitä sai.

What evööör.
Mitään järkevää palautetta et saa.
Kiähkiäh..

Kakkososaa odotellessa... ^^

~Varjo


_________________
Vuoden Sosiaalisin 2008 & 2009
Vuoden Kommando 2009

---

Belive to nothing,
belive to something,
for always,
to keep my life as my own.
avatar
Varjo
Tuulenhenki
Tuulenhenki

Nainen
Viestien lukumäärä : 613
Ikä : 29
Paikkakunta : Erebor
Registration date : 22.06.2008

Näytä käyttäjän tiedot http://liianpieni.blogspot.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Revengeful Mistresses, R

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa