Lelusotilaat (PG+, FFVII Crisis Core)

Title: Lelusotilaat
Author: DK
Rating: PG
Disclaimer: EN omista ENKÄ tee rahaa näillä
Characters: Zack Fair, Cloud Strife
Warnings: shonen-ai, väkivalta, kiroilu
Summary: “Mitä muuta olisimmekaan, paitsi lelusotilaita?” Zack raahaa koomassa olevaa ystäväänsä ympäriinsä, yrittäen päästä turvaan. Zack POV
A/N: This is my comeback. Ku kerran napsahti Vuoden Kirjoittajan palkinto, ni palkitaan se sitten räjäyttämällä Writer's Block auki.
Songs: Like Toy Soldiers – Eminem & Redemption – Gackt




Oon rehannu sua ympäriinsä, yrittäny puhua jottä sä edes tietäsit missä mennään. Sä nökötät siinä, pää painuksis ja silmät auki. Se on aika karmivaa, tiiäksä? Mulla on ikävä sitä sun hymyäs. Ja sitä hupaisaa eksynyttä ilmettäs aina kun mä kiusaan sua. Ja monta muutaki asiaa.

Kyl mä tiiän et sä pääset tän läpi, Cloud. Sun on pakko. Meil on niin paljon vielä tekemistä. Mä raahaan sut ja sun luisevan pehvas mun kotikylään ja mä näytän sulle jotain mitä et Midgarista ikinä olis uskonnu löytäväs. Mä lupaan sen. Se pudotus minkä koin sillo ei ollu paha.

Joo, mä tiedän et sä nauraisit pääs irti just nyt, mut oikeesti, mä oon ajatellu. SOLDIERia. Sä joskus mainitsit että sun unelma oli päästä SOLDIERiksi. Ny kun ajattelen sitä… Kaikkihan tyypit sielä ja jalkaväessä jiiänee… Halus tulla sankareiksi, juhlituiksi ja muistetuiksi. Me kaikki haluttiin. Mut tais lopulta kostautua se.

Kasvottomia tappajia. Yhtälailla tappokoneita kui Turkit. Perhana, ny olo tuntuu typerältä. Meistä piti tulla sankareita, olla muistettuja kunnes viimenenki tällä pallolla heittää veivinsä. Mut kukaa ei piittaa jos me kuollaa, hei. Haloo, Cloud. Yritä kuunnella.

Pitäskö mun kuolla niinku kaikki muutkin SOLDIERit jotka menetti henkensä palvelukses? Ja vitut! Mä oon Zack Fair, maalaispoika Gongagasta. Mä toivon et toi nauru on vaan mun pääni sisäs, etkä sä, Piikki. Mut hei oikeesti, aattele sitä. Ollaanko me mitään muuta ku niitä lelusotilaita jollasilla me leikittiin ku oltiin muksuja? Pistettiin ne lahtaamaan toisiaan ja jätettiin ne mätänemään. Mä en aio antaa sun kuolla, tai mädäntyä. Toivottavasti toi on vaa pölyä sun naamassas, eikä hometta.

Jättäsiksä mut mätänemään siihen mihinkä mä kuolen? Mitä mä oikeen ajattelen? Ja hitossa et jättäis! Me ollaan takahikiä ekspertit, muistatsä? Haloo? Muistatsä? Hmmh. Puhun pojalle, joka on käytännös vihannes… Tai itekseni… No ketä vittu kiinnostaa kelle mä puhun?!

Että näin. Taidettiin jäädä kii. Cloud… Sinnittele, okei? Mä haluisin kuulla sun äänes, en sitä rasittunutta mutinaa öisin. Muistaksä edes mitä meillä oli? No, ei ny mitää maatajärisyttävää, mut silti.

Valot o päällä mut ketää ei oo kotona… Piikki, sä oot harmimagneetti. Kiltti, koita jaksaa. Mä en todellakaa haluu tehä tätä. Mä vaa haluun saada meidät Midgariin. Pörrötän sun tukkaa, tai siis tarkallee ottaen ravistan sun päätäs. Ja se vaa keikkuu siinä, niinku sä olisit joku nukke jolla ei oo kunnollista selkärankaa. Söpö nukke toisaalta. Älä ny sentää tuu tajuihis sillon ku mä oon tuola; mä hoitelen noi kusipäät. Sä vaan… istut siinä… niinku kuollu…

Ny on orpo olo, seistä ny täs noitten saatanan kiväärien edessä. Cloud, mulla on todella ikävä sua tällä hetkellä. Hmm, ehkä 50 ja risat jalkaväen sotilasta ja helikopteri. Voi pojat ja veljenpojat… Vapauden hinta on kallis. Meidän vapauden hinta, Cloud. Mä teen tän sulle, meille molemmille. Angeal… Kiitos…

Irtonaisia päitä lentää, ruumiit ilman käsiä ja jalkoja kaatuu maahan. Luoti luodin jälkeen repii mun läpi. Yks vastaan viiskyt! Tää alkaa näyttään… huonolta… Miks perhanassa mä en enää näe kunnolla… Kolme jälellä. Taidan v… Hävitä… Ne vaa tulee lähemmäs… Pakko… tappaa ne… Voi perkele…

Kivat. Ne jätti mut tähän. Mätänemään. Niinku Genesis. Voi ristus, tuola on yhä joku! Mis Cloud on? Ei kai ne… Ne ei o voinu… Vittu, pystyiski liikkumaan! No mitä vittun väliä. Mä vaan… delaan tähän… jätän itteni ja Cloudin korpeille. Ne on saattanu ampua Cloudin ku ne löys sen. Ne ei oo voinu raahata sitä takasin… Ei oo voinu…

Kuka… raahautuu lähemmäs? Cloud? Cloud! Sä oot hereillä! Onko ketää vieläkää ko- auh saatana. Okei, vammat on pahat… Heiluuko Cloud vai alkaako mulla oikeesti mennä näkö? No TÄÄ on sitä tuskatilaa. Täyttä tuskaa. Mä en ihan tainnu haluta oppii tunteen sitä… Mä vielä saan kädet liikkeelle; luulin et ne on entiset. Ei henki meinaa enää kulkee. Voi Cloud… Sä ja sun sekanen pollas. Mä päästän irti sun hiuksista, mä en tunne mun vasenta kättä enää.

Tästä on hohto kaukana. Vaa Cloud ja Aerith muistaa mut enää tän jälkeen… Aerith… Cloud, anna mun olla ylpee susta… Älä anna mun tunteiden sua kohtaa mennä hukkaan. Elä… meille… Kiltti… Elä meille molemmille… Älä ikinä… unohda… mitä… meillä oli…