Pelastakaa Prinsessa Alexi! (1/?, G, Tony-fic, PARODY)

Title: Pelastakaa Prinsessa Alexi!
Author: Nalle
Beta: Microsoft word^^
Fandom: COB, Sonata Arctica, Nightwish, Kotipelto, Tolkki & Hynynen xD
Pairing: Sekava Alexi/Kotis, Tony/Vaimoihminen
Rating: G
Genre: Humor, Parody, Fluff
Disclaimer: En omista tarinassa esiintyviä hahmoja vaimoa ja lasta lukuun ottamatta. Tarkoitukseni ei ole väittää että tarinassa omilla nimillään esiintyvät henkilöt missään nimessä ja tilanteessa käyttäytyisivät vastaavalla tavalla. En saa tästä tarinasta rahaa tai mitään muutakaan materiaalisesti mitattavaa hyödykettä. Toivon myös hartaasti etten loukkaa ketään joka tämän sepustuksen lukee.
Summary: Tony kertoo sadepäivän ratoksi tarinaa jälkikasvulleen kun vaimo ei ole saatavilla.
A/N: "Heehehhehheee..jne." Vähän liian monta energiajuomaa... ^^
Feedback: Risut ja ruusut, maljakolla tai ilman! Mutta niillä maljakoilla ei saa heittää... Pyydän kauniisti *iiiiiiisooooot animesilmät* ^^



"Toni.. Tonii.. Herrää." Pientä nykimistä peitonkulmasta. Täkin alta kuului epäselvää mutinaa Sonata Arctican solistin kaivautuessa syvemmälle lämpimiin vuodevaatteisiin. Vaaleahko nainen hymähti huvittuneesti noustessaan sängyltä. Tarkkailtuaan hetken miehensä muhimista peiton alla, hän tyytyi olkiaan kohauttaen kiskaisemaan koko peiton lattialle. Hymyillen nainen poistui kylpyhuoneen yhteydessä olevaan vaatehuoneeseen sen suurempia vokalistin vastaväitteistä välittämättä.
"Heliii! Oo reilu, ei oo aamu!" Kuului ärsyyntynyttä jupinaa, Tonyn unisesti haroessa vaimonsa puolta sängystä. Tavoittaessaan vain tyhjää, mies suvaitsi viimein avata silmänsä. Vaatehuoneesta kuuluva hyräily paljasti pariskunnan kauniimman osapuolen sijainnin sängyllä yhä kiemurtelevalle laulajalle. Tummakiharainen mies tyytyi huokaamaan ja hamuamaan peittoa lattialta. On tiistaiaamu Kakkojen taloudessa, ja isäntä ei todellakaan halua herätä.
"Eiku ny nouset! Iha oikeesti. Miul o hammaslääkäri tunnin pääst, eli kohta pittää lähtee. Sie kahot Teron." Tonya heitettiin sukkaparilla. Enempiä odottelematta Heli pudotti Tonylle varatun täyden vaatekerran parisängyn reunalle. Nykäistyään miestään vielä kevyesti kiharasta, nainen poistui herättelemään pariskunnan poikaa, joka nukkui parin huoneen päässä vanhemmistaan autuaasti, dinosauruslakanoihin kietoutuneena.

Tony huokaisi raskaasti, mutta päättää kuitenkin viimein totella vaimoaan. Sitä paitsi kyllä aikuinen mies voi nousta arkiaamuna jo ennen yhtätoista. Ensimmäiseksi Tony raahustautui kylpyhuoneeseen pesemään kasvonsa jotta herääminen ja pukeutuminen olisi edes aavistuksen helpompaa. Kiskottuaan vaatteensa mitenkuten yllensä, haukotteleva vokalisti nappasi silmälasit yöpöydältä ja suunnisti keittiötä kohti niitä kasvoilleen sovitellen.
"Iskä!" Kuului hihkaisu ja Tony tunsi pienen kehon takertuvan suunnilleen polviensa korkeudelle. Tero on aamutuimaan melkoinen energiapommi, tuumasi isä Kakko ja koppasi viisivuotiaan poikansa käsivarsilleen. Tero takertui hetkeksi Isänsä kaulaan ja haukotteli leveästi viimeisiä unenrippeitä silmistään. Vielä toistaiseksi poika on niin nuori että tunteiden osoittamien vanhempia kohtaan ei ole 'ällöä ja yäk'. Tony hämmästeli toisinaan vieläkin kuinka paljon hän rakastaakaan pientä ihmistä joka on uskottu heidän huostaansa.
"Heeei, miekkoset, aamiainen ois jo pöyvässä. Tuutteko vai ootteko viä iha unes?" Naurava Heli ilmestyi Tonyn vierelle ja kutitti Teroa kyljestä. Pikkuinen poika tyytyi virnistämään äidilleen kirkkaansinisin silmin ja pyristelemään alas isänsä sylistä, vain sännätäkseen turbovauhdilla keittiöön perheen koirien luo. Bassetit Väinö ja Unto höseltivät poikaa vastaan ja nuolivat tämän naaman märäksi parilla lipaisulla.

Saatuaan eteensä kupillisen vahvaa kahvia, laulajasta alkoi viimein tuntua siltä että elämä voittaa ja että maailma on loppujenlopuksi ihan miellyttävä paikka. Sivusilmällä vokalisti seuraili perheensä touhuja. Tero lappoi muroja pöydän ääressä kaksin käsin naamaan niin että lusikka vain viuhui ja selitti samalla äidilleen yöllä dinoista näkemäänsä unta. Tonya nauratti, heidän pieni luonnontutkijansa on ollut täysin muinaisten liskojen lumoissa siitä asti kun näki tätinsä luona pätkän elokuvaa Maa Aikojen Alussa. Sen jälkeempä sen sarjan kaikki elokuvat pitikin hankkia talouteen Kakko. Tony ei voinut olla hymyilemättä poikansa innolle oppia uutta, varsin tiedonjanoinen pakkaus tuo näyttäisi olevan. Ihan niin kuin äitinsäkin. Tummahiuksinen vokalisti käänsi katseensa vaaleahiuksiseen naiseen, joka istui Teroa vastapäätä ja huolehti siitä etteivät ihan kaikki murot päätyneet lattialle koirien naposteltavaksi. Mies hymyili mukiinsa, Heli on ehdottomasti parasta mitä hänelle on koskaan sattunut. Sinisilmäinen miksaaja tuli alun perin vain Ahdin tuuraajaksi, kun mies sairastui norovirukseen kesken kiertueen. Suomesta paikalle hälytetty tuuraaja oli ollut laulajalle pieni hämmennys. Kun kiertuemanageri oli ensimmäisen kerran ilmoittanut että Hellä Saastamoinen tulisi suomesta niin nopeasti kuin lennot vain kulkivat, olivat kaikki olettaneet kyseessä olevan jonkin sortin vitsi. Tonykin oli naureskellut Henkalle ja Tommylle, että mies-parka, mistä lie liikanimensä haalinut.. Mutta ensikohtaaminen Hellä Tuulia Saastamoisen kanssa oli romuttanut kaikki ennakkokäsitykset. Tonyn sisällä oli kuulunut iso BÄNG ja laulaja oli todennut muille heti että 'näpit irti, tuos on miun tuleva rouva'. Ja koska jokin korkeampi voima oli tuolloin ollut suosiollinen, oli niin myös käynyt. Ja pian sen jälkeen pariskunnan onni oli täydentynyt pienellä pallerolla joka oli saanut nimen Tero Kristian Kakko. Parin elämä vaikutti kaikin tavoin täydelliseltä ja Tony oli onnellinen. Mitä nyt Heli oli ilmoittanut pari viikkoa häiden jälkeen että mikäli mies edes leikillään kutsuisi häntä kerrankin Helläksi, niin tulisi kaulimesta ja mies söisi kakkosnelosta keitetyllä heinällä viikon.

"Miun pittää lähtee, pahalainen ku tuokii aika juoksoo.." Heli totesi havahduttaen Tonyn ajatuksistaan. Nainen pyörähti antamassa solistille kahvinmakuisen suukon, halasi Teroa, rapsutti ohikulkevaa Väinöä korvan takaa ja katosi keittiöstä. Hampaiden harjauksen jälkeen tämä naishahmon ottanut tornado pyörähti vielä keittiön kautta ja hihkaisi käsilaukun napatessaan Hei-heit pöydän ääressä istuville miehille.
"Miks äitiä kattoessa tuntuu välillä siltä että on itte tooosi hidas?" Viimeistä murolusikallista pureksiva Tero kysyi isältään hieman hämmentyneenä. Tony tyrskähti ja työnsi samalla Unton hieman kauemmas kuolaamasta hänen puhtaille sukilleen. Helillä oli totisesti taas kerran energiaa vaikka muille jakaa.
"Vissiin siks että äitis on koko ajan liikkeessä. Se ei taia pysähtyvä ku nukkuessaan." Tony tyytyi toteamaan pienen miettimisen jälkeen. Kahdella kahvikupillisellakin tietysti saattoi olla tekemistä asian kanssa hän kuitenkin vielä lisäsi mielessään. Yleensä siinä vaiheessa kun kukaan muu ei jaksanut enää touhuta mitään, Heli pyöri ympäriinsä toimittamassa kymmentä välttämätöntä asiaa jotka oli pakko saada tehtyä ennen nukkumaan menoa. Tony oli jo aikoja sitten tottunut siihen että jos hän halusi saada vaimonsa säälliseen aikaan nukkumaan, oli tämä parasta napata syliin ja kantaa makuuhuoneeseen. Se jälkeen tosin piti pitää kiinni niin kauan että Heli nukahti..

"Nonniin, mitäs myö tehtäs? Nyt ku jäätii ihan näin miesten kesken.." Tony kysäisi pojaltaan kun aamiaisastiat oli viimein korjattu ja koirat ruokittu. Akvaarion kylkeä tökkinyt poika kallisti miettivästi päätään, hän oli yrittänyt herätellä ohi uivan klovnikalan huomiota laimein tuloksin.
"Mie haluisin keinumaan, mutta siellä sataa.." Poika mutisi kohottautuen seisomaan. Mietteliään ilmeen kohotessa kasvoille Tero sujautti peukalon suuhunsa vanhasta tottumuksesta vaikka vanhemmat olivat tehneet parhaansa tuon tavan lopettamiseksi. Poika upposi ajatuksiinsa tuijottaen samalla hajamielisesti ulos ikkunasta ja imeskellen peukaloaan. Tony istahti mukavalle sohvalle ja huokaisi syvään.
"Tero. Missä peukalo on?" Isän kysymys havahdutti pojan, joka kiskaisi punastuen peukalon pois suustaan ja kietoi sen nolona paidanhelmaan. Tony kuunteli ulkoa kantautuvaa sateen ääntä ja odotteli kaikessa rauhassa että Tero keksisi jotain mitä haluaisi puuhailla. Pian poika ryömikin sohvalle isänsä seuraksi ja hetken aikailtuaan kiipesi syliin. Pieni miehenalku vaipui taas hetkeksi aatoksiinsa, joiden aikana molemmat bassetit vaappuivat olohuoneeseen ja heittäytyivät tyytyväisesti uristen isä Kakon jalkoihin.
"Iskä, mie haluisin kuulla sadun." Tero esitti toiveen, joka sai puolestaan Tony vaipumaan aatoksiinsa. Sadun? Osasiko hän ylipäätänsä mitään satuja? Toki hän tunsi kaikki perussadut Ruususesta ja Lumikista siinä missä kaikki muutkin, mutta niin tunsi varmasti Terokin. Tonyn pää löi hetken tyhjää, kunnes hän riemukseen muistin Helin hänelle seurusteluaikana kertoman älyttömän tarinan. Asiaan oli saattanut tuolloin vaikuttaa alkoholi, mutta ainakin heillä oli ollut ääliömäisen hauskaa. Solisti kertasi sadun pääkohdat nopeasti mielessään, Heli ei totisesti ollut säästellyt mielikuvitustaan tarinaa kertoessaan. Henkilöhahmotkin olivat ihan omaa luokkaansa.
"Selevä! Miepä kerron siulle tarinan jonka äitis kerto miulle kauan sitten..." Tony aloitti riemastuneesti kietoen samalla torkkupeiton Teron ympärille.

PELASTAKAA PRINSESSA ALEXI!

"Olipa kerran kauan kauan sitten, Metallian valtakunta jota hallitsi lempeästi ja viisaasti Kuningas Marco Hietala. Kuningas Hietala oli hyvä ja rakastettu hallitsija, mutta niin oli kunnioitettu myös hänen puolisonsa, kauneudestaan ja hyvyydestään tunnettu Kuningatar Tuomas Holopainen-Hietala. Kansalaiset rakastivat syvästi myös kuninkaallisia lapsia, joita parille oli siunaantunut vuosien saatossa kolme kappaletta. Esikoinen Prinssi Jukka, oli taitava sotilas ja kunnioittava poika vanhemmilleen. Nuorimmainen, Prinsessa Emppu, oli kaunis, aurinkoinen ja lempeä kuten kunnon prinsessan kuuluukin olla ja kansa ihaili ja kunnioitti satuprinsessaansa pohjattoman paljon. Mutta keskimmäinen, aijaijai, varsinainen murhekryyni. Vaikka vanhemmat ja hovin tietäjä - vanha ja viisas - Jouni Hynynen, olivat yrittäneet kaikkensa, ei Prinsessa Alexista saanut kunnollista kuninkaantytärtä jollaisista saduissa aina kerrotaan. Siinä missä Prinsessa Emppu oli lempeä, Alexi paiskeli tavaroita kammionsa seiniin ja huusi palvelijoille. Siinä missä Emppu oli aurinkoinen, Alexi murjotti nurkassa. Kaunis Prinsessa Alexi toki oli kuten sisarensakin, mutta ei kuten prinsessan olisi kuulunut olla. Pitkät mustat hiukset eivät koskaan olleet kiharoilla kuten olisi pitänyt, kasvoilla ei koskaan hehkunut terve rusketus ja taidokas meikki, mekkoakaan ei Alexi suostunut yllensä pukemaan kuten kunnon prinsessan olisi kuulunut. Sen sijaan Alexi pukeutui kuin tallirenki ja istui päivät puutarhassa rämpyttämässä hovimuusikoilta varastamaansa kitaraa, eikä sisällä koruompeleiden äärellä sisarensa seurassa.

Tästä huolimatta oli järkytys ja hätä suuri kun hovineito Elias Viljanen säntäsi eräänä aamuna kuningasparin makuukammioon mukanaan Prinsessa Alexin sängyltä löytämänsä pergamentti.
"Teidän ylhäisyytenne, teidän ylhäisyytenne! Velho nimeltä Kotipelto on vienyt Prinsessa Alexin!" Hovineidon kiihtynyt kimitys kertautui kammion kivisistä seinistä ja kaikui aina Prinssi Jukan huoneeseen asti. Seuraava hetki oli täynnä paniikkia ja edestakaisin töytäilyä Kuningattaren alkaessa kirkua, Kuninkaan sännätessä koppaamaan pergamentin hovineidin käsistä ja Prinssi Jukan sännätessä puolipukeissa paikalle.
"Minun siskolleni on tehty MITÄ?!" Prinssi mylvi kuin raivo härkä. Huolimatta Alexin epäprinsessamaisuudesta kuniinkalliset lapset rakastivat toisiaan hyvin syvästi.
"Tämä on anteeksi antamatonta, minun pieni tyttäreni! Minun pieni puolustuskyvytön tyttäreni! Marco tee jotain!" Kuningatar Tuomas nyyhki puolisonsa olkaa vasten. Tähän hätään paikalle ehtivätkin jo tietäjä Hynynen parta vielä harjaamatta ja Prinsessa Emppu papiljotteineen.
"HILJAA! Me siirrymme puimaan tätä asiaa valtaistuinsaliin, minun makuuhuoneeni ei ole mikään kokoustila!" Jylisi tuohtunut Kuningas Marco ajaen suurimman osan seurueesta huoneen ulkopuolelle.
"Kymmenen minuuttia!" Hän vielä suhahti oven raosta Hynyselle ja palasi sitten rauhoittelemaan Kuningatartaan. Käytävälle laskeutui hetkeksi hämmentynyt hiljaisuus, jonka kuitenkin katkaisivat paikalle säntäävät kamaripalvelijat. Kamarineitsyt Tommy Portimo alkoi hössöttää Prinsessa Empun ympärillä, kiskoen tämän sitten huoneeseensa rauhoittumaan ja pukeutumaan prinsessalle soveliaaseen asuun. Samaan aikaan lakeija Marko Paasikoski rykäisi kohteliaasti Prinssi Jukan selän takana ja ohjasi tämän hienovaraisella eleellä takaisin prinssin makuukammioon pukeutumista varten. Hynynen vaipui hetkeksi aatoksiinsa partansa takkuja setvien, hovineiti Viljasen väännellessä taustalla hermostuneesti käsiään.
"Hmm... Juokse sinä hakemaan vartijoiden päällikkö Kapteeni Klingenberg. Tulemme tarvitsemaan häntä." Hän viimein hymähti komentaen Eliaksen käden heilautuksella matkaan. Juuri kun tämä oli poistumassa kohden vartio tupaa, tunsi hän kuitenkin käden olkapäällään.
"Ja tuo minulle tullessasi kampa." Tietäjä mutisi vielä ja lähti sitten hitaasti vaappumaan kohti valtaistuin salia.

Hovineito Elias Viljanen löysi pian Kapteeni Klingenbergin, joka istuksi miestuvanportailla sahtitynnyrin kanssa ja hoilotti rietasta juomaviisua. Elias olisi punastunut jos olisi muistanut ja ehtinyt.
”Henrik Klingenberg sinua tarvitaan! Prinsessa Alexi on kidnapattu ja tietäjä kaipaa sinua puheilleen!” Voihki neito soturille käsiään väännellen. Vaivoin sai mahtava soturi katseensa neitoon tarkennettua. Viestin painuttua hitaasti mutta varmasti miehen pääkoppaan, kampesi tämä itsensä työllä ja tuskalla seisovaan asentoon ja lähti hoippumaan kohti linnantupaa. Huokaisten katsahti kaino neito mahtavan soturin perään ja lähti vaieten täyttämään tietäjältä saamaansa toista tehtävää.
”Minä örvellän yhden päivän ja heti on asiat mullin mallin, voi sun räystäsperäinen emakko..” Jupisi tämä miehisyyden perikuva tallustellessaan kohti valtaistuinsalia ja huolestunutta kuningasperhettä.

Sisällä valtaistuinsalissa Prinsessa Emppu nyyhki lohduttomasti hovinarrin virkaa toimittavan Timo Tolkin olkapäätä vasten, Prinssi Jukan teroittaessa vieressä miekkaansa. Nuorukainen oli valmis säntäämään vaikka välittömästi katalan Kotipellon perään ja hakemaan pikkusiskonsa kotiin. Henrik rojahti prinssin viereen penkille odottamaan kuningasta. Tästä päivästä oli ilo kaukana. Viimein Kuningas Hietala marssi kuningatar kannoillaan valtaistuinsaliin ja istuutui valtaistuimelleen.
”Tämä murheen päivä! Rakastettu prinsessamme on joutunut katalan roiston käsiin, emmekä tiedä kuinka saamme hänet takaisin.” Hallitsija huokaisi syvään. Vaikka hän oli aina pelännyt lähinnä Empun puolesta, sattui tilanne silti hänen sydämeensä. Kerrankin suuri Kuningas oli neuvoton. Hän halusi tyttärensä kotiin, vaikka sitten vain siksi että voisi jatkaa tämän kanssa riitelyä aiheesta kuninkaalliset käytöstavat.
”Tilanne on surullinen, mutta meidän on silti tehtävä parhaamme jotta saamme prinsessamme kotiin.” Virkkoi hiljaa Hynynen jolle hovineito oli hiljan toimittanut tukevan kamman. Vanha tietäjä setvi mietteissään partansa takkuja yrittäen keksiä ratkaisua onnettomaan tilanteeseen. Kuninkaallisia vartijoita ei voinut erottaa tehtävistään nyt kun suurin osa armeijaa oli yli kahden päivämatkan päässä harjoitusleirillä. Linnassa oli vain kourallinen sotureita. Hiljaisuutta oli kestänyt jo hyvän tovin, kun Klingenberg hitaasti ja vaivalloisesti kampesi itsensä pystyyn. Soturi huojui hetken paikoillaan kunnes hovineito Elias ehti napata tätä käsivarresta estäen naamalleen rämähdyksen. Soturi karaisi kurkkuaan kiinnittäen kaikkien huomion itseensä.
”Niin sitä minä vaan, että minkä takia te ette kutsu sankareita apuun? Niiden hommahan se kuitenkin on..” Mies kysyi heilauttaen kättään seinällä roikkuvaa suurta maalausta kohti. Kuin magneetin vetäminä kaikki salissa olijat kääntyivät katsomaan suurta maalausta valtaistuimen yläpuolella. Muutaman vuoden takainen maalaus esitti valtakunnan suurimpia sankareita, Sir Jaska Raatikaista, Sir Henri Seppälää, Sir Roope Latvalaa ja Sir Janne Wirmania. Hämmentynyt hiljaisuus laskeutui saliin. Kunnes Kuningas Marco ryki kurkkuaan.
”Jukka, ota muutama soturi mukaasi ja HAE HEIDÄT TÄNNE!”

---

Jatkoa tulee kun jaksaa^^

Hajoilin lahjakkaasti. Kattos vähä sitä listaa keitä on mukana, kirjotusvirhe josta saattais syntyä hupia jos kiinnostais. Mut miks penteleessä Kotipelto on pahis?! Elias "The E.Vil Stallion" Viljanen hovineitona?! WUT? Ô_o'

Hyvä että hupia piisasi^^
Ai pentele, hieno typo *menee ja korjaa*

Kotipelto on pahis koska Kotipellolla on manboobsit.
Ja koska en keksiny siihen hätään muitakaan..

Ellusta tuli kamarineitsyt koska, koska... Ööh... Sil on vähemmän partaa ku Makella??
En muista enää tarkaa syytä...
Tonyakaan kun en sattuneista syistä saanut tungettua mukaan..
(Jani ainakin näillänäkymin ilmaantuu seuraavassa osassa, vinkvink)

Mutta siis, kiitos kommentista ja jatkoa on tulossa^^
Olen sopivasti kipeä kirjoittaakseni älyttömän kakkososan *muahahaa*

~Varjo