Jos olen elossa (angst, 2shot, PG-13, hevisetiä)

Title: Jos olen elossa
Author: Dima
Genre: Drama, songfic
Paritus: Jani Liimatainen/Tony Kakko
Varoitukset: Slash, itsemurhayritys
Rating: PG-13
Disclaimer: Leikin herroilla hetkisen. En omista enkä tee rahaa näillä ficeillä. Tarkoitus ei ole loukata näillä teksteillä ketään. En omista myöskään tuota loistavaa kappaletta.
Summary: Olit aina enemmän kuin ystävän olisi pitänyt olla
A/N: Draaman ja angstin hallitsen parhaiten. Kappaleen on tehnyt Jani Liimatainen. Tämä suorastaan kiljuu draamaa. Käänsinpä sitten lyriikat.
Kappale: Cain's Offering - More Than Friends. https://www.youtube.com/watch?v=WOW-S200lGE
____________________________________________________________________

Olemme enemmän kuin ystäviä, olemme kuin rakastavaiset
Kaksi sielua kietoutuneina ikuisesti yhteen
Tunnen ihollasi, elät sydämeni sykkeessä
Lämmitä minua sisältä kun hoidat haavojani

Ne kosketukset, polttavat suudelmat. Ne ovat muistissani tuoreina, selaan niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Elän ne kaikki uudelleen. Mitä muutakaan voisin? Ihosi tuntu, niin sileä ja lämmin. Ei. Kuuma. Melkein polttavan kuuma. Pystyn tuntemaan sen, sinut minua vasten. Ystäviä, sinä väitit. Vaikka sain sinut melkein hulluksi, kieltäydyit uskomasta mitä kerroin sinulle. Mutta annoit minun rakastaa itseäsi. Sanoit ettet voi rakastaa minua kuin minä sinua. Mutta silti annoit... Palasit luokseni kerta kerran jälkeen, tapellen itsesi kanssa. En ikinä saanut selville, teinkö sinusta onnellisen.

Mailit yhä erottavat, se etäisyys meidän välillämme
Kasvaa yhä ja toivo on valetta
Ja joka yö näemme saman unen
Siellä me piileskelemme, sinä ja minä

Lopulta erosimme, tiemme lähtivät eri suuntiin. Valehtelin sinulle. Valehtelin mitä olin tehnyt ja en ollut lopettanut. Olin loukussa ja käskit minun lähteä. Haudaten sydämeni, minä lähdin. Joka yö, vaikka olin kuinka väsynyt, makasin sängylläni tunteja ikävöiden lämpöäsi vierelläni. Tiedän että tunnet samoin, minä vain tiedän, että tunnet. Ja sinulla on sitä ikävä, vaikka yrität kovasti kieltää sen. Minä kestän, sinä kiellät...

Olet aina ollut enemmän kuin ystävä minulle
Enkä voisi ikinä toivoa löytäväni toista
Nyt hetki on oikea, vain kerro mitä uhrata sinulle tänään

Ensihetkestä lähtien sait polveni veteliksi. Sait minut tekemään tyhmiä temppuja ja yrittämään parhaani tehdäkseni vaikutuksen sinuun samaan aikaan. Olit uskomaton. Miten kohtelit minua ensimmäisestä tapaamisesta asti. Miten sinä painauduit minua vasten, raapien niskaani, kuiskien nimeäni... Minua varten ei ole ketään muuta. Sinä olit se, joka sai minut värisemään jopa saunassa. Ja se yö... Olin valmis antamaan sinulle kaiken mitä toivoit. Sinä kyseisenä yönä. Jos olisit käskenyt minun hypätä sillalta hyiseen jokeen, olisin sen tehnyt. Minusta piti tulla kokonaan sinun.

Herätä minut sydämensykkeesi äänellä hiljaisuuden läpi
Jos olen tarpeeksi hyvä Uhri sinulle
Tai anna minun nukkua syvempään ja syvempään
Ikuisesti minä sinua odotan

Luulin olevani vahva, mutten ollutkaan. Nyt en tiedä oletko siinä. Tiedäkö edes? Ehkä tiedät, ehkä et. Tiedän ettet tule olemaan vierelläni, en ole sen arvoinen. Odotan yhä, tässä unettomassa unessa, odotan ja ikävöin sinua. Miten sydämesi ja hengityksesi saisivat minut nukahtamaan. Haluan tuntea kosketuksesi.

Vihaisitko minua jos ylittäisin rajan
Halusta miksi olen tänään yksin
Kerro olenko elossa vain hengitänkö vain
Koska en heitä varjoa kun olen yksin

Kerroin sinulle että rakastan sinua, sinä et rakastanut minua, muttet työntänyt minua pois. Sinua ei inhottanut. Ei. Kaikki ne yöt jotka vietit vapaaehtoisesti sängyssäni... Annoit minun ottaa sinut. Tunsin aina leikkiväni hengelläni. Tai vain omalla sydämelläni. En edes sinun, vain omallani. Olin peloissani.

Tyhjää. Tyhjää. Tyhjyyttä. Sitä minulla on. Muistoni ovat ainoa seurani. Olenko elossa, vai vain kuori? Et sinä vastaisi, et ole siinä, tiedän sen. Vain minä. Ehkä... Ehkä olen vain arkussa tai... sairaalan vuoteessa. Murtuneena. Yksin. Unohdettuna.

Olet aina ollut enemmän kuin ystävä minulle
Olit aina niin paljon enemmän kuin ystävän olisi pitänyt

Ystäviä? Kyllä. Rakastavaiset? Kyllä. Me olimme niin monta asiaa. Lavalla, olimme ystäviä, sinä kiusasit minua enemmän kuin olisi pitänyt, sait minut riippuvaiseksi. Ja seksi... Se oli... Ellen tietäisi paremmin, olisin voinut sanoa että rakastit minua. En ikinä nähnyt teeskentelyä silmissäsi. Tai sitten olin vain hullu. Kyllä. Hullu.

Herätä minut sydämensykkeesi äänellä hiljaisuuden läpi
Jos olen tarpeeksi hyvä Uhri sinulle
Tai anna minun nukkua syvempään ja syvempään
Ikuisesti sinua odotan
Kutsu nimeäni ja minä tulen luoksesi
Ikuisesti minä sinua odotan

Et sinä minua ikävöi. Minä tulen aina ikävöimään sinua, mutta minun on pakko sietää sitä kipua jonka se aiheuttaa. Kaikki ne unettomat yöt. Olit ajatuksissani, rakkauteni sinua kohtaan ei koskaan haalistunut. Se viimeinen kerta, kun olimme yhdessä... Hädin tuskin muistan, mutta silti se on siinä silmieni edessä. Olin humalassa, mietin, satutinko sinua? Todennäköisesti, välttelit minua. Ansaitset parempaa. Ansaitset jonkun joka tuo sinulle joka liikkeellä vain mielihyvää, ei jotakuta joka tuo vain tuskaa. Mutta jos putoat, otan sinut kiinni. Mikään ei pidä minua poissa. Ei edes vihasi tai pelkosi. Olen se pehmeä peti jolle kaadut, prinssi uljaan vahvat käsivarret. Mutta en kuule kutsuasi. Saatan toivoa että kuulisin, mutta se on vain osa kangastusta. Ei sen enempää.

Olet aina ollut enemmän kuin ystävä minulle
Olit aina niin paljon enemmän kuin ystävän olisi pitänyt

Ne yöt jotka vietimme luonani. Väsytimme itsemme loppuun. Hento kehosi tyydytettynä sylissäni, nukahtaen, vieden minut mukanasi unien maahan. Autoit minua, hallitsit minua ja minä tottelin. Mutta neljän seinän sisällä, minä olin hallitseva osapuoli. Annoit minun komentaa itseäsi, etkä ikinä väittänyt vastaan. Kunnes sinä yhtenä iltana.

Herätä minut sydämensykkeesi äänellä hiljaisuuden läpi
Jos olen tarpeeksi hyvä Uhri sinulle
Tai anna minun nukkua syvempään ja syvempään
Ikuisesti minä sinua odotan

Sinä yhtenä iltana, sanoit että se mitä meillä joskus oli, oli ohi. Ja sinä yönä minun piti... Siitä piti tulla... yö joka sanoisi hyvästi minulle itselleni, mutta ei. Heidän oli pakko löytää minut ajoissa. Et sinä, he. Vuosia minä toivoin. Sitten sinä viimeinkin hajotit kaiken, murskasit sydämeni palasiksi. Niin kuin ne kappaleet joihin et ole tyytyväinen. Leikkelet ne palasiksi ja käytät muihin kappaleisiin. Sen sinä teit sydämelleni.

Herätä minut sydämensykkeesi äänellä hiljaisuuden läpi
Jos olen tarpeeksi hyvä Uhri sinulle
Tai anna minun nukkua syvempään ja syvempään
Ikuisesti minä sinua odotan

Miksi tein tämän? En osaa selittää, en tiedä. Se vain tapahtui. Kuten he sanovat, jotain napsahti. Rikoin pullon, viilsin auki ranteeni, päästin irti reunasta. Silti he näkivät minut. Hyytävän kylmä joki ei ollut tarpeeksi kylmä, ei tarpeeksi matala tai syvä. Viillot eivät olleet tarpeeksi syvät... En ollut tarpeeksi järkevä... En ollut tarpeeksi vahva. Nyt odotan. Odotan ääntäsi. Odotan hellää, rakastavaa kosketustasi. Ei. Odotan kuolemaa. Vain sinä pystyisit pelastamaan minut... Mutta et sitä tee. Silti odotan. Mikä hullu olenkaan. Odotan sinua.

Propsit adminin itkettämisestä. *pyyhkii silmät hihaan*
Ei jumanke... Se uppos ja syvälle.
Ei noin saa käydä
*vinkuu sanaa 'EI' repeatilla*
Kappale sopi tekstiin niin täydellisesti ettei mitään rajaa.

BTW, yhden lyömättömyysvirheen bongasin;

ja minä tottelin Mutta neljän seinän sisällä

Sielt vissiin uupuu piste välistä^^
[Haa! Kerrankin mie annan jotain rakentavaakin palautetta, historiallista.]

*niistää*

Kiitos kovasti, teksti on kaunis ja se kosketti.

~Varjo

Jos ensimmäinen aiheutti itkua, miten sitten mahtaakaan käydä tämän kanssa. Jatko-osa.

Title: Uhri tarpeeksi hyvä
Genre: Draama, Songfic, Tragedia
Varoitukset: Itsensävahingoittamista, deathfic
Disclaimer: En omista kappaletta, enkä näitä bändejä. Tämä on täyttä potaskaa, jota mielikuvitukseni pistää sormeni naputtamaan.
Summary: "Koska en heitä varjoa kun olen yksin"
A/N: Koska ensimmäinen osa oli Janin POV, olkoot tämä Tonyn POV.

*******************************************

Kun Tommy ja Marko tulivat treeneihin, he olivat kalmankalpeita. Elias, Henkka ja minä olimme aivan ulalla mitä oli tapahtunut, mutta jotain merkittävää se oli, sillä Marko oli shokissa. Hän ei sanonut sanaakaan, vain katsoi minua kummalla katseella. Tommy nieleskeli kyyneleitä ja he molemmat alkoivat hermostuttaa minua.

"Me just... kiskottiin itsemurhaa yrittänyt tyyppi joesta ylös... Viilti ranteensa auki rikotulla pullolla ja kohta se jo hyppäs jokeen. Ei ehitty saamaan siinä kiinni... Löi päänsä pahasti jäähän ennen ku uppos pinnan alle..."

Kertaakaan aiemmin en ole kuullut pelkoa noin vahvana Tommyn äänessä. Marko tuijottaa yhä tyhjyyteen. Elias on sanomassa jotain, mutta basisti vain pyörittää päätään ja kitaristi jättää asiansa omaksi tiedokseen. Henkka tuijottaa kalpeata kaksikkoa.

"Ja?" hän kokeili kepillä jäätä. Mietin, haluanko kuulla oikean syyn, miksi he ovat järkyttyneitä. Eivät he verta kylläkään pelänneet, vai oliko pelastaminen jäänyt vain yritykseksi?

"Se... Se oli..."

"Se oli Jani..." Marko lopetti lauseen tasaisella äänellä, Tommy ei pystynyt sanomaan sitä ääneen.

Otteeni mikkiständistä lipeää ja vajoan polvilleni. Jani? Se eläväinen punapää? Yritti... Haluaisin väittää, että he valehtelevat, mutta Marko ei ole valehtelija. Tommy ja Jani olivat nuorimmat, täynnä hulluja ideoita, niin kun en itse olisi, toisaalta. Maailmankirjat ovat nyt sekaisin...

"Onks se..." Henkka yrittää kysyä. Hän ja Jani olivat aina vetämässä perseitä olalle kaksistaan. Ryyppykavereita hautaan saakka, kuten kerran he asian ilmaisivat.

"Elossa on... Mutta molemmat ranteet on aika silppuna ja pää... Toivottavasti kallo ei murtunut... Kuulin sen osumisäänen kauas... Ei näyttäny hyvältä..." Tommy kuiskasi ja kiersi käsivartensa ympärilleen. Elias näytti järkyttyneeltä kun katsoin häntä. Sitten se upposi. Niin kuin koko helvetin lato olisi sortunut niskaan. Yksi vanhimmista ystävistäni oli kuolemassa.

**

Seuraavat viikot menivätkin ohi sumeina. Ei mitään muistikuvaa. Vaimo ja perhe yrittivät tukea, tietäen että olimme olleet ystäviä. Edes se mitä hän oli tehnyt ei muuttanut sitä. He eivät kylläkään tienneet joka yksityiskohtaa, jokaista synkkää salaisuutta. Muistan Mikon piipahtaneen luonani käytyään Jania katsomassa. Timo kävi ja hän oli yhtä järkyttynyt, kuin minäkin. Hän toi minulle jotain mitä en ollut vaivautunut ostamaan itse. Cain's Offeringin levyn Gather the Faithful. Juttelimme ja Timo antoi ymmärtää, että hän tiesi, mitä minun ja Janin välillä oli ollut. Mitä se sitten silloin joskus olikaan. Hän oli se joka sai minut viimeinkin kuuntelemaan mitä Jani oli kirjoittanut. Kuuntelin kaiken. Timo ja Mikko jäivät luokseni ja kertoivat mitä kaikkea oli tapahtunut viime aikoina. Ja sen kuunteleminen sattui. Kaikki mitä olin tehnyt...

Kun he viimein saivat minut käymään sairaalassa, lääkärit olivat jo luovuttamassa. Mitään parantumisen merkkejä ei ollut, päinvastoin, hän oli lipumassa hiljalleen rajan taa. Hän oli muuttunut. No, tavallaan, parempaan päin. Nuo kasvot sidekerrosten alla... Kuten kerran kirjoitin, aika muuttaa tutut kasvot... Paloja tietystä kappaleesta jäi soimaan päähäni...

...we are like lovers...

Enemmän kuin ystäviä... Kaiketi... Mutta tein virheen sen kanssa, halusit enemmän... Ja itse olin vain utelias. Ja sitten koukussa.

...Two souls in one, forever entwined...

... you live on my heartbeat...

Et ikinä oikeastaan päästänyt irti, vai? Voi, Jani... Et ikinä osannut lopettaa ajoissa. Vedit aina jotain yli.

...And I could never hope to find another one...

Sinulla oli Jenny, mutta sysäsit hänet syrjään hiljattain. Vai jättikö hän sinut? Et ikinä edes yrittänyt pärjätä. Upotit itsesi musiikkiin ja kun se ei toiminut niin hyvin kuin toivoit, upotit itsesi viinaan.

...If I'm an Offering good enough for you...

Tunnustit sen noille kahdelle, jotka kuuntelivat eivätkä tuominneet sinua... Muttet ikinä minulle. Olit valmis muuttumaan, mutta silti annoit minun heittää sinut ulos, antaa entisille ystävillesi syyn kääntää selkänsä. Kuitenkin he olivat siinä ja kiskoivat sinut ylös. Ehkä sinun olisi pitänyt kuunnella Mikkoa...

...Or let me slumber deeper and deeper...
...Forever I'm waiting for you...

Ensin odotit ja sitten väsyit odottamaan...

...Tell me if I'm alive or just breathing...

Vain hengität... Mikko ravistelee minua hellästi, loppubändi sai itsensä paikalle, uusi Sonata Arctica. Eliaksesta näkee, että hän olisi mieluusti muualla. Niin olisin minäkin. En ole sanonut sanaakaan sinulle, lääkärien mukaan et edes kuulisi minua...

"Kaikki oli okei kunnes Jani yhtäkkiä soitti ja sano et menee takasin Kemiin. Sano et sen vanhempien talo on jäämäs joksikin aikaa tyhjilleen ni menee talonvahdiks. Miks sit yhtäkkii näin, mulla ei oo aavistustakaan..."

Mikko on hiljaa ja kuuntelee Timoa. Hän yritti mutta Jani aina työnsi hänet pois, hymy kasvoillaan ja sanoen, että pärjää ilman uskontoa paremmin. Hän kertoi tämän eilisiltana. Nyt hän istuu nurkassa rukoilemassa. Olet jo mennyttä miestä, mutta Mikko ei luovuta, kunnes Jani on todellakin poissa.

...For I cast no shadow when I'm alone...

Istun sänkysi jalkopäässä, katsellen mitä sinusta on jäljellä. Olet laihtunut, näytät vähän samalta miltä Mikko kun olimme vielä mokkereita... Kasvoistasi vasen puoli on suoraan ilmaistuna tohjona, jää murjoi sen tunnistamattomaksi. Ranteesi ovat paksuissa siteissä... Olitko todellakin näin yksinäinen? Olisiko minun pitänyt olla ystävä sinulle? Edes ystävä?

...You have always been much more than a friend to me...
...You were always so much more than a friend should be...

Luulin että teeskentelit välittäväsi minusta, että sinuun muka sattui, kun viimein kyllästyneenä heitin sinut mäkeen. Mielenkiinto loppui. Ilmeisesti leikinkin sinun oikeilla tunteillasi... Rakastuit minuun...

...If I'm an Offering good enough for you...

En voi kuin vilkaista Eliasta. Hän on hämillään kaikkien reaktioista. Hän tietää, että palapelin pala puuttuu, ja hän on tarpeeksi fiksu tajutakseen asian itse. Potkaisin sinua käytännössä naamaan ja sitten raastoin sydämesi auki, kun sanoin että se olisi nyt ohi... Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden kitaristin kanssa. Molemmat meistä haluavat tehdä jotain salassa muilta... Myönnän. Kyllästyin sinuun. Mutta hän ei ole samanlainen.

...Or let me slumber deeper and deeper...

Omat kaverisi saapuvat, hoitajat eivät yritäkään estää. He tietävät, että olet jo toinen jalka haudassa ja toinen reunan yli...

...Forever I'm waiting for you...

Seuraavana päivänä saamme viestin, että olet poissa. Parempi näin. Sinulla on rauha. Minusta. Eikä kukaan enää rukoile.

Dimajumalauta.

...se on sitten sun vikas että mun lempiteemuki on säpäleinä lattialla.

[palaan sit editoimaan kunhan pystyn]

Erästä ficciä lainatakseni: Oho, ei ollu mukilla hyvä päivä

...

Eeh... Hups?

Se on vaan hyvä että teksti koskettaa.
Jos mä en ois reagoinu tohon tekstiin niin vahvasti tai millään lailla..
Niin mun pitäis oikeesti huolestua ittestäni ja omasta mielenterveydestäni..
Se vaan kosketti sillä hetkellä aika persanan syvältä.
Enkä mie vieläkään pysty lukee sitä uudelleen.
Muutenkin deathficit on miul aina verrattaen haastavaa luettavaa.

(ja sain mie sen mukin korjattua, ei ongelmia sen suhteen^^)

~Varjo