Space Adventure: 3C - Avaruusseikkailu: 3C

Title: Space Adventure – 3C
Authors: Dima ja Mexica
Rating: PG
Pairing: Jaa-a… Eipä taida olla.
Genre: Crossover (luonnollisesti), komedia, parodia
Warnings: Erittäin outo. Aivan päätön suoraan sanoen.
Disclaimer: Kleopatra, Julius Caesar ja Kolumbus ovat oikeita historian henkilöitä, joilla ei ole mitään tekemistä tämän tarinan kanssa. Kirjoittajat eivät missään nimessä halua loukata näitä henkilöitä, vaan tehdä komedian, johon on otettu muokattuina kyseisten henkilöiden elinaikanaan tekemiä asioita. Inspiraation saaminen oikeista teoksista (kirjoista, elokuvista, sarjakuvista tms.) on täysin mahdollista, joten emme omista niitäkään ideoita. Jos tunnistat jotain, minkä olet nähnyt muualla, emme todennäköisesti omista ideaa.
Summary: Kleopatra, Caesar ja Kolumbus elävät samaan aikaan. Julius Caesar hallitsee planeettainvälistä imperiumia, Kolumbus on planeettainvälinen tutkimusmatkailija ja Kleopatra on merirosvon avaruusvastine.
A/N: Mitäpä tästä sanoisi. Luette omalla vastuulla.









- Tämä on loistava tilaisuus, Caesar! Tarvitsen vain hieman alkupääomaa, ja etsin teille uusia maita. Ajatelkaa, uusia kauppareittejä! Imperiumi laajenisi valtavasti. Siirtomaat toisivat Jupiteriin suunnattomasti lisää vaurautta…
- Riittää.
Kolumbus sulki suunsa välittömästi. Julius Caesar, planeettainvälisen imperiumin itsevaltias, hieroi ohimoitaan. Mistä hän oli saanut vaivoikseen mokoman puheripulista kärsivän kapteenin? Suostuminen olisi varmaankin ainoa vaihtoehto saada tämä vaikenemaan. Katoaisipahan silmistä tarkemmin määrittelemättömäksi aikaa.
- Rahoitus on myönnetty. Millainen laivasto sinulla on?
- Kolme hyvin varustettua, nopeaa alusta. Suunniteltu pitkiin matkoihin ympäri aurinkokuntaa, jopa kauemmas.
- Nimet?
- Pintanic, Niñanic ja Santanic.





Tunnin kuluttua, kun yksityiskohtia oli selvitelty tarpeeksi, Kolumbus poistui Caesarin marmorisesta virka-asunnosta. Oli jo ilta, ja Jupiterin renkaat hohtivat taivaalla tähtien kanssa. Loistava sää matkan aloittamiseen. Kolumbus toivoi, että sää pysyisi hyvänä tarpeeksi kauan, että hän pääsisi lähtemään. Hän ei missään nimessä halunnut alustensa joutuvan planeetan kokoiseen suurhurrikaaniin.






Huone oli täynnä ylellisyyksiä. Kulta- ja hopeaesineitä, koristeellisia tuoleja, pöytiä... Keskellä huonetta oli katosvuode, egyptiläiseen tapaan koristeltu, leijonan käpälät ja viuhkamaiset siivet koristivat päätyjä ja katosta suurien kultaan upotettujen turkoosien kanssa. Kaikki tämä ylellisyys kuului Kleopatralle, luomakunnan ehkä ahneimmalle kuningattarelle.

Tällähetkellä Kleopatra kuitenkin istui keskellä sänkyään kädet puuskassa.

"Ettäs kehtaatkin! Minähän en tuollaista päälleni pistä!" Eihän tarjottu asu peittänytkään kuin hänen jalkansa polviin saakka eikä selkääkään jäänyt paljaaksi yhtään. Tällaisen peittävän asun tarjoaminen hänelle kävi sodanjulistuksesta.

"Painu silmistäni!"


"Kautta Isiksen, kuinka hän kehtasi?" Kirkuna kuului jo huoletta läpi "palatsin".






Kolumbus tutki karttojaan.
- Jupiter on pyöreä.
Hänen ensimmäinen perämiehensä hätkähti ja tuijotti Kolumbusta kuin järkensä menettänyttä. Miksi tämä laukoi itsestäänselvyyksiä?
- Saturnus on pyöreä!
Perämiehen silmät laajenivat ja hän otti pari askelta taaksepäin.
- Mars on pyöreä.
Mitä hän oikein ajoi takaa?
- Miksei maailmankaikkeus olisi pyöreä?
Ai, hän yrittää päätellä jotain, perämies ajatteli.
- Miksei myös Aurinkokunta olisi pyöreä?

Oli hetken hiljaisuus, jolloin perämies alkoi jo ajatella
ettei Kolumbus olisikaan menettänyt järkeään. Ihan loogiseltahan tuo kuulosti.
- Eli jos matkaamme kohti Aurinkoa, päädymme Saturnukseen.
Selvän teki. Hän jättäisi eroanomuksen jo tänään.






Kolme alusta oli laukaisualustalla. Miehistö teki vielä viime hetken säätöjä ja sulloi matkalaukkuja, ruokatarvikkeita sekä kauppatavaraa ruumaan. Caesar oli henkilökohtaisesti tullut kunnioittamaan tutkimusmatkailijan retkikunnan lähtöä läsnäolollaan. Hänen tuttavapiirissään tosin kiersi huhu hänen haluavani nähdä omin silmin, että Kolumbus tosiaan lähtisi.

- Imperiumin laajeneminen ja vaurastuminen uusien kauppareittien avulla on äärimmäisen tärkeää. Me toivomme, että retkikunta selviytyy hengissä tästä vaarallisesta ja uskaliaasta yrityksestä…

Kolumbus kuunteli Caesarin puhetta paisuen ylpeydestä. Ensimmäinen perämies puolestaan näytti kuolemaantuomitulta mieheltä. Joku oli vahingossa käyttänyt hänen eroanomustaan kamiinan sytykkeenä, ja hänen oli pakko joko lähteä retkikunnan mukaan tai maksaa sakkoja sopimuksen rikkomisesta. Ei siinä muuta voinut kuin lähteä matkaan. Hän ei edes uskaltanut toivoa palaavansa jonakin päivänä.
'Nyt hukka perii... Mitä pikemmin matkaan, sitä pikemmin ohi. Painu keksimään niitä salaattejasi, höynä...'





Kului täsmälleen kaksi kuukautta. Ensimmäinen perämies pelkäsi joka hetki henkensä edestä, sillä hän oli pienestä asti pelännyt, että Aurinkoa kohti matkaaminen sulattaisi aluksen. Ja nyt Kolumbus aikoi kiertää sitä reittiä Saturnukseen.

Kukaan miehistöstä ei uskonut matkan onnistuvan. Osa ajatteli päätyvänsä takaisin Jupiteriin, osa Merkuriukseen, osa taas Neptunukseen. Ilmapiiri alkoi kiristyä.



”Kapteeni?”
Kolumbus nosti katseensa kartoista ja kompassista. Ensimmäinen perämies oli tullut hyttiin muutaman isokokoisen työntekijän kanssa.
”Toivottavasti asia on tärkeää.”
”Tämä on vallankaappaus, kapteeni.”
Kolumbus tuijotti alaisiaan – entisiä sellaisia – hölmistyneenä.
”Tulkaa mukaamme, niin teille ei käy mitenkään.”
Ensimmäinen perämies ja muut tiedottajiksi valitut kävelivät ulos. Kolumbus viivytteli hetken.
”Mikä kestää?”
”Tullaan, tullaan… Ei tässä nyt niin kiire ole…” entinen kapteeni mutisi ja tuli perässä.
Mukana olleet isokokoiset henkilöt tarttuivat Kolumbuksen käsivarsiin ja alkoivat raahata tätä perässään.

Lopulta Kolumbus päätyi kaikkien entisten alaistensa ympäröimälle ruuman ovelle.
”Olemme tyhjänneet sitä koko aamupäivän. Sinne on jätetty teille sopivasti ruokaa paluumatkalle. Käännymme nimittäin takaisin”, perämies sanoi. Kolumbus sysättiin sisälle ja ruuman ovi lukittiin.




Ensimmäinen perämies oli nyt aluksen kapteeni. Hän meni muutaman muun kanssa Kolumbuksen hyttiin tutkimaan, mihin suuntaan pitäisi lähteä, että päästäisiin kotiin. Kartat olivat melko selkeitä, mutta…
”Missä on kompassi?”
Kaikki tuijottivat toisiaan suunnilleen kolme sekuntia ja ryntäsivät sitten ruuman ovelle.
”Kolumbus! Minne sinä olet piilottanut sen kurjan kompassin?!”
”Täällähän se.”
”Antakaa avain! Tarvitsemme sitä kompassia.”
Jälleen oli hetken hiljaisuus.
”Onhan jollakulla teistä se avain. Onhan…?”
Hiljaisuus.
”Heitimme sen avaruuteen. Emme halunneet Kolumbuksen karkaavan tuolta ennen kuin olisimme turvallisesti kotona.”
”Eih… Ruuman oven rikkominen voisi rikkoa myös seinät, ne ovat sen verran ohuet. Herrat, me olemme jumissa täällä, ellemme pyydä Kolumbusta huutamaan suuntaa oven takaa. Ja hän voi aivan hyvin suunnata meidät itse haluamalleen reitille.”

Voi lollero tolle sun disclaimerilles, Mex. Toivottavasti me hei ei unohettu tätä? Mä en ainakaan. *pokes you*