Salaisuuksien varjelua (TH, PG13, Non-pairing) Osa 2 (29/07/08)

Title: Sailaisuuksien varjelua
Author: Varjojen Tytär
Pairing: non
Rating: PG13
Fandom: Tokio Hotel
Genre: HUMOR, fluff
Disclaimer: xD
Beta: Varjojen Tytär (eli virheitä voi olla)
Warnings: Ei ole?
Summary: Kaksosilla on todella outo ja kummallinen, jopa härö salaisuus.
A/N: Anteeksi, idea vain tupsahti.
-------

-1-

Tom pudottautui huokaisten Billin viereen tämän sängylle. Bill vilkaisi vanhempaa veljeään vahvasti rajattujen luomiensa raoista. Väsytti. Kaksoset olivat tulleet eilen kotiin tavallista pidemmältä promokiertueelta. Äiti oli tietysti hyvillään kun he olivat taas kotona. Mutta aina oli omat riskinsä. Kumpikaan kaksosista ei kaivannu paparazzeja pihamaalle. Tuntui inhottavalta ettei missään saanut olla enää rauhassa. Tom huokaisi hiljaa ja kierähti sitten mukavalle paikalle Billin kainaloon. Bill vuorostaa kietoi kätensä kaksosensa ympärille ja mietti hiljaa mielessään kuinka paljon lehdet olisivat maksaneet tästä kuvasta. Isovanhemmat tulisivat kohta käymään, vanhoillinen saksalainen pariskunta hyväksyi vaivoin lastenlastensa elämäntavan, vaikkakin kakosista oli alkanut tuntua että vaari saattoi pikkuhiljaa alkaa ymmärtää. Kumpikin oli hetkellisesti täysin luonnontilassa, koska Billin rajaukset voidaan jo laskea luonnollisiksi, sen verran usein ne hänellä ovat. He kuulevat kuinka äiti kapuaa portaat yläkertaa ja kurkistaa sitten Tomin huoneeseen. Havaittuaan sen tyhjäksi, hän siirtyy Billin huoneen ovelle. Kaksoset kohottautuvat istumaan kun äiti astuu sisään.

Hiljaa hymyilee rouva Kaulitz kaksosilleen. Tälläisinä hän on heitä kaivannut. kiertueilta ja reissuista tulevat kuvat esittävät hänelle täysin tuntemattomia poikia. Äiti ei ole vielä kerennyt tavata lapsiaan. Hän oli töissä eilen kun kaksoset tulivat. Ja nyt hän vasta pääsee halaamaan näitä, nukuttuaan yövuoron jäljiltä tavallista pidempään. Hymyillen hän katsoo hoikkia vartaloita ja siroja kasvoja. Kerrankaan niitä eivät verhoa tiukat tukitopit ja korsetit. Hän kumartuu lastensa ylle ja suukottaa kumpaakin otsalle.

"Rakkaat tyttäreni. Tervetuloa kotiin pitkästä aikaa."

Tanya ja Beata kurottautuvat halaamaan äitiään hymyillen. Poissa ovat Tom ja Bill, Tanya ja Beata ovat taas olemassa. Kunnes on aika taas lähteä kiertueelle.

--------

A/N2: Jatketaanko? Tämä siis oli vasta epilogi^^
Feedback: Suorastaan janoan.

-2-

Vuonna 2000;

"Ei kukaan ota meitä tosissaan!" Beata Kaulitz meuhkasi ja marisi niin äidilleen, kuin kaksoissiskolleen Tanyallekkin. Heidät oltiin käännytetty lähes nauraen kykykilpailun ovelta, käsketty kotiin leikkimään barbeilla. Beata, tytöistä nuorempi, harppoi kiihtyneenä ympäri olohuonetta. Ärstytti että aliarvioitiin. Tanya sen sijaan ei näyttänyt olevansa milläänkään. Tytön tummat silmät olivat siristyneet aavistuksen ja tämä tuijotteli ilmeisesti mitään näkemmät ulos ikkunasta.
"Pitäisi olla jotain enemmän, jotain muuta! Mutta kukaan ei kerro että mitä!" Beata keuhkosi hypellen jo tasajalkaa lattialla. Tätä menoa se saisi kehitettyä itselleen sellaisen kohtauksen, että se pitäisi lukita huoneeseensa rauhoittumaan ettei se menisi raivoamaan muille kuin perheen jäsenille.

"Bea, Bea-kiltti... Asettuisit nyt.." Äiti yritti huokaisten rauhoitella nuorempaa lastaan. Beatasta on sanottava että niin nuoreksi hänellä oli hyvin räiskyvä tempperamentti. Välillä tyttö tuntui kiihtyvän lähes tyhjästä. Tanya tarvitsi isomman syyn räjähtää, mutta jos kaksoset sattuivat räjähtämään yhtä aikaa... No, silloin harvempi tuli väittämään vastaan. Sama koski myös heidän innostustaan. Jos jompikumpi innostui jostain tai päätti jotain, ei asiasta luovuttu ennen kuin siinä onnistuttiin. Se tapaus oli päällä nytkin. Kaksoset olivat päättäneet perustaa bändin, se vain vaikutti vaikeammalta kuin olisi voinut kuvitella. Kukaan ei ottanut heidän ikäistensä tyttöjen musiikin teko haaveita todesta. Yksi tuotantoyhtiön miehistä oli sanonut suoraan, että puolet naisartistien myynnistä tuli näiden ulkonäöstä ja seksikkyydestä. Ja kysynyt sen jälkeen ilkeästi hymyillen että mitä näytettävää kuvittelivat omaavansa 11 vuotiaat tytöt, joitten rinnatkaan olivat tuskin havaittavissa. Beata oli ollut repiä mieheltä silmät päästä.

"Pojaksi sinun olisi pitänyt tuon luonteesi kanssa syntyä!" Huokaisi hänen äitinsä taas kerran. Edellä mainittu kohtaus oli tämän hetkisen raivonpuuskan aihetuttaja. Ei äiti Kaulitzkaan arvostanut sitä miten mies suoraan puhui hänen pienoisilleen seksillä myymisestä. Kuvottava sika. Mutta silti tuntui että Beatan tuittuilu tuntui jotenkin liioitellulta. Ilmeisesti musiikki oli tälle tärkeämpää kuin äiti oli kuvitellutkaan. Tanyakin vain istui hiljaa, mistä äiti oli kiitollinen. Konsernilta lähdettäessä tämä oli näet pyytänyt äidiltää kahta asiaa; kirvestä ja tuon "paskiaisen" - kuten Tanya hienotunteisesti kuvaili - osoitetta. Automatka oli ollut varsinaista painajaista. Tytöt olivat olleet ratkeamispisteessä. Kumpikaan ei tienny mitään turhauttavampaa kuin aliarvioiduksi tuleminen. Ja nyt oltiin tehty niin ja rankasti.

"Poika minun olla pitäisikin olla että kukaan ottaisi tosissaan!" Beata huudahti ja heittäytyi sitten sohvalle hakkaamaan sohvatyynyä. Joka pienen ihmisen ärsykkeeksi ei tuntunut olevan moksiskaan hänen pienistä nyrkeistään. Beataa suoraan sanoen vitutti ja raskaasti. Aina kaikki mitä hän halusi oli pojille. Musiikki, jännittävät leikit ja silloin aikanaan kaikki hienot lelutkin olivat olleet poikein. Ja sitten vielä poikien vaatteet! Kuinka paljon hän kadehtikaan näitten vapautta liikkua rikkinäisissä farkuissa, bändipaidoissa ja nahkatakeissa! Beata tahtoi olla poika. Ja totta puhuen niin tahtoi Tanyakin. Hän joka ei rakastanut mitään niin kuin räpmusiikki ja -tyyliä, ei saanut sitä noudattaa. Oli äiti sentään antanut hänen ottaa rastat kun hän oli niitä tarpeeksi kauan kinunnut. Samoin kuin huulikoru. He olivat molemmat saaneet lävistykset syntymäpäivälahjoiksi äidiltään, sillä periaatteella että reiät saattoi aina kasvattaa umpeen.

"No mikäs meitä muka estää olemasta poikia?" Tanya kysäisi kuin ohimennen siskoltaan. Beata jähmettyi kesken liikkeen. Hiljaa kääntyi tummatukkainen pää toisen puoleen kysyvästi kallellaan. Tanya hymyili leveästi, kuin olisi juuri saanut vuosisadan idean; ja ehkäpä tämä olikin. Tanya selitti heille ajatuksensa saaden heti Beatan puoleleen. Hänen ympäripuhumiseensa ei tarvittu kuin sanapari 'Pukeudutaan pojiksi', ja hänet oli saatu mukaan. Äiti vaatikin sitten vähän enemmän hommaa, mutta onneksi hän oli edelleen mieleltään nuori ja valmis kepposiin. Ja mikä olisikaan parempi jäynä kuin tämä? Jos tytöt joskus onnisuisivat saamaan bändinsä kansan suosioon ja puolet euroopan teinitytöistä kumartamaan edessään, olisi äärimmäisen hauskaa tietää että nämä kaksi olivat oikeasti tyttöjä. Hänen tyttäriään.

"Jeeeeee!" Kajahti kahdesta suusta ja Beata ja Tanya säntäsivät huoneisiinsa penkomaan kaappejaan, etsien sieltä mahdollisimman paljon halutun imagon kaltaiset vaatteet. Beata vielä pysähtyi rajaamaan silmänsä vahvasti. Hän oli kerran nähnyt meikaavan pojan, ja tämä oli ollut hänen mielestään äärimmäisen siisti. Kohta tömisi portaisissa kuin norsulauma olisi niissä peuhannut. Ja seuraavaksi sai äiti Kaulitz eteensä kaksi innostunutta pikkupoikaa valmiina valloittamaan maailman ja sen asukkaiden sydämet. Tulikokeensa Beata, josta nyt oli tullut Bill, sai jo kaksi päivää myöhemmin astellessaan lavalle lasten laulukilpailussa. Yleisö rakasti häntä. Ja katsomossa ei ollut ylpeämpää katsojaa kuin Tanya joka tästä eteenpäin tottelisi nimeä Tom. He todellakin pistäisivät tämän toimimaan.

Ja niin nousi lavalle Bill Kaulitz. Vaikka voittoa ei herunutkaan, niin kaksoset saivat uskon siitä että olisi mahdollista huijata koko maailmaa. Sinä iltana Devilish sai alkunsa ja jännittävä tarina maailmanvalloituksesta saattoi alkaa.
Ja maailmassa oli havaittavissa muutos.

----------

Niin. Olen kommentoinut tätä jo aikaisemmin, kaiketi, mesessä... Mutta. Vaikka en bändistä pidä tai kuuntele saatikka tiedä mitään, niin kyllähän tämä upposi.
Kirjoitusvirheisiin takerruin... Voit käyttää mua betana, jos tahdot... *pesee rillejään*